28.10.2016

PAHIMMAT PAINAJAISENI

Rakas poikaystäväni on kerran sanonut, että mulla on täysin omituisia unia. Ja se on totta, joskus minun unet on hulvattoman hauskoja, joskus ihan normaaleja ja sitten joinakin päivinä yöstä tulee täyttä helvettiä. Tänään pääsette tutustumaan niihin mun öihin joista en nauttinut yhtään ja jotka jäi mieleen todella hyvin. Eli jo otsikko kertoo, pahimmat painajaiset ovat luvassa. Mikäs sen parempaa kuin halloweenin aikaan julkaista vähän jännittävämpää postausta teille!

IMG_9945

1. Viikon mittainen jahtaaja. Olen metsässä ja huomaan jonkun tumman hahmon seuraavan minua. Vaihtoehtoni on juosta niin kovaa, ettei se saa minua kiinni. Juoksen henkeni edestä, on talvi ja päädyn jäälle juoksemaan. En pysty juoksemaan kunnolla, jää on niin liukas. Katson olkani yli ja näen kuinka perässäni oleva musta hahmo lähenee ja lähenee. Jalat tuntuvat siltä, että etten voisi juosta, ne on raskaat ja jää on liian liukas. Juoksen hylättyyn kerrostaloon suoraan hissiin. Saan hissin ovet juurikin kiinni ennen kuin musta hahmo kerkesi hissille. Hissi pysähtyy siihen kerrokseen minne olin nappia painanut, tulen ulos ja kuulen kuinka musta hahmo tulee portaita pitkin ylöspäin. Sydämmeni hakkaa, ahdistus on kova ja yritän harhauttaa jahtaajaa. Menen takaisin hissiin ja kaksi kerrosta alas päin, laitan hissin menemään takaisin ylös ja juoksen portaita alas. Ehkä jahtaajani menee halpaan. Ei menekkään, se seuraa minua edelleen ja lähenee, ahdistus kasvaa. Tuntuu jo siltä etten saa henkeä. Juoksen käytävää pitkin ja menen nurkan taakse piiloon, ehkä olen turvassa. Mutta ei, jahtaaja lähenee. Pakoa ei ole, minut on ajettu nurkkaan ja jäin kiinni.. Näin jatkuu viikon verran putkeen, kunnes viimeisenä yönä jahtaaja saa minut täysin kiinni ja näen kuka minua on jahdannut kokonaisen viikon verran, se oli muumipappa. 

2. Kaksi painajaista yhdellä kertaa. Kävelen käytävää pitkin, seinät ovat lattiasta kattoon täytetty erilaisilla tauluilla. Taulut ovat eri kokoisia ja muotoisia, monissa tauluissa on ihmisiä, joiden katse tuntuu seuraavan. Seinät ovat tummat ja käytävä on pimeä, mutta jotenkin näen. Ehkä minulla oli taskulamppu tai kynttilä. En nähnyt käytävän päähän ja alan kävelemään sinne nopeammin. Käytävä tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Se ei lopu koskaan. Seinät alkavat tuntumaan siltä, että ne kaatuisi päälle. Yllättäen taulut loppuvat ja kummallakin puolella seiniä on ovet tasasin väliajoin. Kuulen ihmisten huutoja, haluan vain pois. Ovien alta alkaa näkymään liekkejä ja nyt näen käytävän pään. Alan juoksemaan, seinät tuntuvat taas siltä kuin ne kaatuisi. Rintaa alkaa puristamaan ja happi ei kulje. Kuulen vain ihmisten huutoja ja näen käytävän pään menevän vain kauemmaksi ja kauemmaksi. Pakko juosta kovempaa, pääsen käytävän päähän ja herään. En herää omasta sängystä, tämä on jokin huone. Sairaalalta vaikuttaisi. Näen miehen ja hän puhuu jollekin, selittää minun olevan kuollut ja hänen on tehtävä ruumiinavaus. Mies ei huomaa minun olevan hereillä, en pysty liikkumaan ja yritän huutaa miehelle "Olen hengissä, etkö näe! Olen hengissä" Minusta ei lähde ääntäkään. Näen vain kuinka terävä vetsi lähenee rintakehääni. Herään omasta sängystä juuri oikeaan aikaan.

3. Kukkaan ei auta eikä välitä. Kävelen kaupungin katua pitkin normaalisti, olin menossa kotiin. Yllättäen eteeni lentää viereisestä liikkeestä tyttö, joka on tuskissaan maassa ja huomaan, että häntä on puukotettu vatsaan ja verta on joka paikassa. Olen paniikissa ja kauhukseni huomaan, että auttamani tyttö on nuorin pikkusiskoni. Yritän soittaa ambulanssia paikalle, mutta nyrpääntynyt hätäkeskuksen työntekijä sanoo "Tämä on taas joku pila, lopeta jo." Puhelu katkeaa, en tiedä mitä teen. Yllättäen olen sairaalassa ja näen kuinka pikkusiskoani viedään nopeasti leikkaus saliin, kukaan ei kerro mikä on tilanne ja itken vain yksin sairaaan käytävällä. Yritän soittaa äidilleni, vanhemmalle pikkusiskolle, isälle, pikkuveljelle.. mutta ketään ei vaan kiinosta. Jokainen vaan vastaa "Jaa." Olen ihan yksin ja en tiedä mitä tapahtuu, en voi lopettaa itkemistä. Lopulta herään itkien.

4. Poikaystävä jää vangiksi. Olemme Nicon kanssa jossain rakennuksessa, se vaikuttaa jonkinlaiselta asuntolalta. Me kaksi ja joku kolmas menemme jonkinlaisen koneen luokse, se näyttää automaatilta ja samaanaikaan pelikoneelta. Nico alkaa pelaamaan sillä. Tämän koneen vieressä on ovi, joka aukeaa. Nainen kysyy olemmeko tulossa sinne. Vastaamme kielteisesti ja nainen sulkee oven. Vähän ajan päästä nainen käy taas ovella ja katsoo kauhuisasti meidän ohitsemme huoneen toiseen päähän. Nainen poistuu nopeasti ovelta ja kuulen hänen huutavan vartioita, ovi jää auki ja näen ruudun jossa pyörii valvontakamerat. Jonkun huoneen ovella on monta vartiaa, jotka pitävät ovea voimakkaasti kiinni ja huutavat "Pysy siellä huoneessa! Pysy siellä". Vedän Nicoa hihasta ja sanon, että lähdettäisiin, mutta Nico jatkaa vain pelaamista. Näen, että ovesta tulee ihmisiä, jotka menevät meistä poispäin huoneen toiseen päähän lasi ovien taakse, heidän perässään tulee kaksi miestä, joilla on isot aseet kädessä. Minä lähden kävelemään huoneen toiseen päähän jossa on myös lasiovet, menen siitä sisälle ja katson taakseni. Nico ei tulekkaan perässäni vaan on asemiesten vankina toisessa päässä muiden ihmisten kanssa. Minun kanssa on pari muuta ihmistä, jotka ovat peloissaan. Jatkan matkaani peloissaan ja toivon Nicon pääsevän pakoon ja tulevan minun luokseni. Olen kauhuissani ja kävelen hissin luokse, joka oli nurkan takana. Kuulen kuinka asemiehet käskevät näitä paria ihmistä tulemaan muiden luokse. He uhkaavat isoilla aseilla ja ne kaksi tottelevat miesten käskyä, minua ne eivät huomanneet nurkan takana. Menen nopeasti hissiin, ennen kuin he huomaavat minutkin. Menen kerrosta alemmaksi ja yritän etsiä itselleni piilopaikkaa. Mietin palaanko takaisin Nicon luokse vai menenkö piiloon ja toivon, että apu tulisi paikalle ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tunnen kuinka rintaa alkaa puristamaan. Ahdistaa ja olen peloissani. En osaa päättää piilopaikkaa, olen liian paniikkissa ja peloissani. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. Pyörin huonetta ympäri ja itken. Herään onneksi tässä vaiheessa.

Tässä muutama painajainen, jotka ovat jääneet hyvin mieleeni. Kertokaa ihmeessä myös teidän pahimmat painajaisenne, luen niitä mielelläni! 

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Mulla on myös muutama painajainen mitkä on painunu mieleen. Näistä varsinkin toi numero 2. kuulostaa aika järkyttävän pelottavalta! :S

    ♡ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne pahimmat painajaiset jää helpoiten mieleen! Kyllähän toi toinen uni oli aika pelottava, kun sitä muistelee.. :S

    VastaaPoista