sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017

PELKOJEN KARISTAMISTA

Sydän hakkaa rinnassa kuin laukkaava hevonen. Keuhkot tuntuvat kutistuneen pieniksi ja henkeä pitää ottaa tiheampään tahtiin sisään. Jalat ja kädet vapisevat kuin vanhalla juopolla. Mielessä pyörii vain kauhu kuvat mitä voisi sattua. Sellaista on pelko.

Luulempa, että meissä jokaisessa on se heikkopuoli, joka pelkää suunnattomasti. Hammaslääkäri, hämähäkit, lentokoneet ja muut ihan yleiset jutut elämässä saa meistä jotkut kokemaan pelkoa. Olen itse arka ihminen ja pelkään todella paljon esim. yksin pimeässä kävelemistä tai fyysistä kipua. Suurin pelkoni on kuitenkin korkeat paikat, josta haluaisinkin puhua vähäsen teidän kanssa.

IMG_1870

Olen jotenkin aina pelännyt korkeelle kapuamista portaita tai tikkaita pitkin. Korkealla oleminen ei tunnu hyvältä ja saa minut vapisemaan kauhusta. Olen enemmän jalat maassa tyyppejä ja välttelen kaikkea missä pitää mennä korkealle maan yläpuolelle. Vappupäivänä päätin hieman rohkaista itseäni tämän pelon kanssa. Päätimme kauniin sään vuoksi suunnata Ruissaloon kulkemaan luontopolkuja pitkin, jossa oli matkalla lintutorni.  Lähdimme sinne katsomaan maisemia, mutta minulle iski taas pelko kiivetä tikkaita pitkin ylös. Kuljin tikkaita vähän kerrallaan ylemmäs ja takasin alas ja sitten taas vähän ylemmäs samalla kun poikaystävä kannusti ylempänä. 

IMG_1868 IMG_1866

Kaiken sen pelon keskellä mitä koin sisälläni päätin kivuta ylös vaikka mikä olisi ja niin tein. Aloitin kipuamisen ja menin porras kerrallaan ylemmäs. Jokaisella kauhun hetkellä kun vaan satuinkaan vilkaisemaan ylös tai alas hengitin paikallani syvään ja kun sydämmenlyönnit tasaantuivat otin taas yksi tai kaksi porrasta ylemmäs. Hitain askelin pääsin ylös ja sain nähdät upeat maisemat. Omaa pelkoa pitää vain yrittää karistella pikkuhiljaa pois ja tämä oli minulle jo ensimmäinen iso askel.

Pelko pitää vain ja ainoastaan kohdata silmästä silmään, jotta sen saa karistettua pois itseltä. Korkeanpaikan kammon saan ja haluankin karistaa pienin askelin, mutta joidenkin pelkojen kanssa on vain opittava elämään. Aloitus pelon karistamisesta on ollut loistava, kun mukana on aina joku joka kannustaa ja rohkasee. Lisäksi oma tahto on kaiken a ja o, mitään ei voi saavuttaa jos sitä ei halua itse tehdä. Minä halusin päästä pelosta huolimatta lintutornille katsomaan upeita  maisemia ja sen teinkin ja teen jatkossakin! Vaikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle on välillä todella vaikea mennä niin joskus se kannattaa, se rohkaisee tekemään asioita uudelleen josta ei niinkään pidä ja lopulta huomaa pitävänsäkin. Kannustan teitä jokaista ottamaan se teidän rohkeampi puoli esille ja kohdata omat samankaltaiset pelot silmästä silmään!

4 kommenttia:

  1. Lassi Huotari22.45

    Hyvä Petra, niin sitä pittää. Mulla on ollu penikasta asti sama pelko. Aina on korkeat paikat pelottaneet. En ole enää yrittänytkään pahemmin karistella, mutta pystyn elämään pelkoni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen kanssa voi elämään. :) Ainoat mihin itse suostun menemään on lintutorni, mutta kaikki muut maailmanpyörät ja sun muut saa jäädä. :D

      Poista
  2. Oii hyvä sinä! :) Olen itsekin ollut todella korkeakammoinen, mutta kuitenkin löytänyt iloa sellaisista tilanteista (esim Flying Fox ja näköalatornit). Puhut ihan asiaa! Huomaa, että kehittyy niin paljon kun uskaltaa puskea omia rajoja!

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman mukavuus alueen ulkopuolelle on välillä hyvä astua, oppii uusia asioita ja tuntemaan itseään. Ties vaikka joku päivä meistä kumpikin ei enää niin kammoa korkeitapaikkoja! :D

      Poista